Viimeisten viikkojen aikana olen...

Aloittanut taistelun liiallisen bodyfatin kertymistä vastaan
Salijäsenyys, check ! Oon ollut superahkera, oikea salikarhu. Jossain kohtaa ois mukava nähdä tulosta. Ehkä sitten kesällä. Jos saisi edes ne farkut jalkaan joissa saavuin selluliitin ja raskausarpien luvattuun maahan, Australiaan.

Hypännyt laskuvarjohypyn 4,5 kilometristä
Kyllä, jahuuuu, pitkäaikainen unelma toteutettu ! Free fall meni totaalisen ohi, onneksi kauhukseni siitä on videopätkää (jossa näkyy mm. kuinka haukon happea kuin kuollut kala laskuvarjon auettua). Myssy kuristi ja muutama ruma sana lipsahti suusta kun syöksyttiin tandem-ukkoni, Joen, kanssa 200km/h maata kohti. Naama fläpätti ja henki salpaantui, mutta kokemusta en vaihtaisi mihinkään. Hyppäisin uudestaan vaikka heti huomenna, HUIKEETA !!!!! Maisemat oli kohdallaan, sain ohjailla varjoa ja käytiin pienellä sight seeing kierroksella. Huvi tosin loppui liian aikaisin (johtuen myöskin siitä että puolet matkasta meni hienoisessa shokissa ja järkevästi ajattelu unohtui kokonaan). Paras yksittäinen kokemus koko reissussa, ellei jopa koko elämässä

 

Napannut elämäni ensimmäisen kirjolohen virvelillä 45 metrin syvyydestä
Oltiin botskin kanssa järvellä, ja päätettiin kokeilla onnea. Monet kuulemma yrittää vuosia saada rainbow troutia Lake Tauposta, mulla kävi hyvä tuuri ja nappasi noin 5 minuutissa (eri hyvä koska kärsivällisyyteni ei olisi kestänyt kauhean monta hetkeä kauempaa). Aikamoinen kalanainen sanoisinko. Kaupanpäälle sain kalastusluvan ja fisun syötäväksi. Samalla käytiin katsastamassa Maorien kuuluisat kalliokaiverrukset, kyllä on siinä ollut pojilla nakuttamista.

Siivonnut liian monta tuntia
Työnkuvani on pääosin siivoomista, ja sitä on tullut tehtyä ihan liian monta tuntia. Tämän jälkeen en koske imurinvarteen kuukausiin, se on varma. Erityisesti irto tukka, kylpyammeen vuoraavat mustat kiharat ihokarvat sekä ihmiskehon erinäiset eritteet ovat lemppareita.

Tavannut jälleen kerran ihania ihmisiä
Reissun aikana olen todennut että tästä maailmasta löytyy jos jonkin näköistä tyyppiä. On niitä persenaamoja (anteeksi kielenkäyttöni) sekä sitten niitä ihan super siistejä ihmisolentoja. Onnekseni olen törmännyt useammin näihin jälkimmäisiin. Uudessa-Seelannissa meno on vieläkin rennompaa ja ystävällisempää kuin Ausseissa (jos mahdollista), ja se miten mut on otettu kuvioihin mukaan on uskomattoman siistiä.

Bailannut, tanssinut, nauttinut elämästä
Täällä piti alkaa tipaton, terveellinen elämä. Ei alkanut. Hauskaa on tosin ollut joten who cares. Ehkä sitten Suomessa.

Hypännyt Uuden-Seelannin korkeimman water touch- benjin ja ottanut lävistyksen kolmen sekunnin harkinta-ajalla
Eräänä kauniina lauantai-aamuna katsahdin taivaalle ja ilahduin niin hirveästi kauniista säästä että päätin hypätä benjin. Seisoessani reunalla 50 metrin korkeudessa tuijottaen joen pohjaa tuli vasta mieleen että onkohan tässä mitään järkeä. Sitten ajattelin että noh, ei aina kaikessa tarvii olla järkeä ja humps vaan hyppäsin. Hieman kadun tätä lyhyehköä 'harkinta-aikaa', sillä mieleen ei tullut fakta että pää alaspäinhän siinä ollaan, ja löysä t-paita ei välttämättä ole paras asuvalinta. Videolla ja kuvissa ollaan siis vähän nakupellenä, myöskään rintsikat eivät enää ajaneet asiaansa väärinpäin. Pienessä adrenaliinihuurussa ei rintavarustuksen pomppaaminen ulos haitannut, nauratti vain. Nauratti myös miehiä jotka hakivat mut kumiveneellä rantaan. Lävistyksen tarina on aika lailla sama, olin menossa salille ja näin lävistäjä -naisen pyörittelevän liikkeessä peukaloita ja tuumasin että mikä jottei. Nyt on siis korvarustossa timantti, jee !

Olen myös ottanut monen monta epäonnistunutta selfietä yrittäen saada tämän uuden korvassa killuvan ilon aiheen mukaan kuvaan. 
Ei ole selfietä, eikä tule. Miten jotkut ihmiset näyttääkin niin hirmusen hyvältä niissä etukameralla otetuissa naamakuvissa ? Mun kohdalla jaksan yrittää muutaman kerran, tuloksena pari suhmuraista kuvaa epäluonnollisella virneellä, ja sen jälkeen alankin napsimaan niitä tarkoituksella rumia kuvia joita lähettelen sitten ystävilleni heidän iloksi.

Saanut kukkalähetyksen toiselta puolelta maailmaa nimipäivän kunniaksi
Lempparikukkiani neilikoita, aika mukava yllätys.. :)

Kokenut uuden alkuhuuman

Kaikki täällä Uudessa-Seelannissa tuntuu vaan olevan niin paljon paremmin. Tänne tulen uudestaan, se on nyt päätetty. NZ tuntuu enemmän omalta paikalta kuin Aussit.

Laiminlyönyt blogiani
Hävettää oikein.

Tutustunut mielenkiintoisiin työkavereihini
Mun lisäksi täällä on kolme naispuolista siivoojaa. Löytyy Pamela, 56v. Ketjupolttaja, ollut täällä 17 vuotta töissä. Valittaa joka asiasta ja juo aivan tajuttomia määriä kahvia. Sitten on Polly. Maori, 11 lasta. Hiipii aamulla aikaisin ennen muita taukohuoneeseen ja pihistää tippirahat jotta pääsee ostamaan röökiä. Puhuu ja hihittelee yksinään, tuntuu että hän elää täysin omassa maailmassaan. En ymmärrä Pollyn puheesta mitään, mutta siitä ei kuulemma kannata huolestua Darrelin ja Brucen mukaan koska heilläkin on vaikeuksia käydä hänen kanssaan keskusteluja. Pohjimmiltaan oikein symppis, vähän hassu vain. Viimeisenä on Theresa. Kolmenkympin kriisistä kärsivä kahden lapsen yksinhuoltajaäiti. Muistuttaa mua joka päivä opiskelujen tärkeydestä. Elämäänsä ja ainakin työhönsä kyllästynyt. Motellilla vierailee myös säännöllisesti entinen omistaja Terry, liekkö romanssi Pamelaan syynä, kuka ties. Ärsyttävä, limanen ukkeli, joka yrittää saada mua polttamaan ja kielsi  syömästä enempää suklaata katsottuaan ensin mua päästä varpaisiin. Kommentin jälkeen otin kulhosta nameja kaksin käsin lisää. Kiitos vaan Terry, päätän kyllä itse milloin olen saanut tarpeeksi. Haluaa keskustella kanssani kukista ja mehiläisistä, sekään ei houkuttele. Yök.

Käynyt kilpa-ajoissa
Darrell ja Bruce ajavat kilpaa, ja viime viikonloppuna heillä oli kauden viimeiset kisat. Vieläkään en mitään autoista ymmärrä mutta hauskaa oli. Darrelin auto meni ruttuun ja sitten suututti.

Haaveillut uusista reissuista ja luvannut itselleni että tämä ei suinkaan ole viimeinen kerta maailmalla
Voi kun vois vaan reissata koko elämän. Maailmassa on niin paljon nähtävää, ja oisin onnekas jos pääsisin näkemään edes tuhannesosan siitä. Onneksi on elokuulle jo uusi reissu tiedossa, helpottaa hiukan. Monet sanoo että ulkomailla tajuaa mikä on se sun juttu. Mulle se on matkustus. Nyt vaan simsalabim lottovoitto jostain.

Todennut itselleni että vaikeudet on nyt selätetty ja tästä alkaa se hyvä jakso elämässäni
Johan se kestikin. Tällä hetkellä voin sanoa olevani onnellinen ja tarkoittaa sitä koko sydämestäni. Tuntuu että olen löytänyt itseni ja arvoni ihmisenä uudestaan.

Saanut muistutuksen siitä miten älyttömän upeita ja tärkeitä ihmisiä mulla on elämässäni
Minua ei suinkaan haittaa olla isompi kuin ennen mutta raskas olo kropassa ei tunnu hyvältä. Valitin Mikalle asiasta ja pyysin häneltä vinkkejä treenaukseen. Muutama päivä sitten sain 21 ihmisen ja koiran voimin toteutetun jumppavideon. Tuli nauru ja tuli itku. Siellä nämä supermiehet ja -naiset näyttivät liikkeitä ja lähettivät terkkuja. Ootte huippuja ja niin älyttömän tärkeitä ! <3 Kliseisesti tuli siunattu ja etuoikeutettu olo, kun näin videon, mulla on ihania ihmisiä ympärillä ! #blessed

Salaa rakastunut joogaan ja pilatekseen

Ennen hihittelin joogatunnilla asentojen nimille, niin milloin milläkin tuulella oleville sotureille, onnellisille vauvoille sun muille. Nyt oon huomannut että se sopii tälläiselle pohtija luonteelle aika hyvin tuollainen mielen nollaaminen. Yleensä ajatuksissa risteilee niin syvällisiä kuin vähemmän syvällisiä ajatuksia joilta ei saa rauhaa, viime aikoina oon mm. pohtinut sitä että mihinköhän se avaruus oikeasti loppuu ja ollaankohan osa jotain suurempaa suunnitelmaa toteuttaen sitä kuin pienet työläis-muurahaiset konsanaan. Näistä menee välillä vähän pää sekasin, ja siksi on mukava välillä vaan pötkötellä ja keskittyä vaikka vaan siihen hengittelyyn. Rentoutuminen ko. tilanteessa on mulle suht helppoa, ja välillä ohjeet jää kuuntelematta, viime kerralla jäin vaan pötköttelemään kaikessa rauhassa kun muu ryhmä touhusikin jo jotain muuta. Namaste. 

Käynyt tsekkaamassa Taupon kauniit vesiputoukset

Sain saksalaisen Kaddin mukaani putouksille, uskomattoman kirkasta vettä ja uskomattoman paljon aasialaisia. Taas. Vesimassa liikkuu sillä voimalla että viiden 10-rataisen uima-altaan täyttöön menisi noin minuutti. Olin varannut biksut mukaan kun ajattelin että siellä kumminkin lipluttelee vain joku pieni puro missä voisi pulahtaa. Not. Siinä oltais viety suomi-junttia kuin kuoriämpäriä, välittämättä mistään uintitaustoista.

Ikävöinyt hieman Aussi-lapsia, Muru-koiraa, karjalanpiirakoita ja Saimaata

Toisinaan myös perhettä ja kavereita. Yritän ottaa kuitenkin kaiken irti ajasta täällä, tässähän on enää muutama hassu kuukausi reissua jäljellä. 

Toiminut koekaniinia Darrelille
Yksi iso plussa lisää. Darrel on kynsitaiteilija ja hän testaa mulle kaikkia uusia värejä, kuvioita ja tekniikoita ja sehän passaa !

Tälläistä tällä kertaa !

Cheers, 

Josie