Grampians

Viime viikonloppu oli hienoin kokemus tähän mennessä täällä land down underissa ! Lähdettiin Kayleighn ja saksalaisen Janan kanssa vaellusreissulle 350km ajomatkan päähän Grampianseille. Kyseessä on siis valtava kansallispuisto, josta löytyy jos jonkin näköistä tekemistä. Tarkoituksena oli käydä tsekkaamassa 6 kohdetta, ja siinä onnistuttiin ! Lähdettiin lauantaina 7 aikoihin ajelemaan kohti luonnonpuistoa, ja parin mutkan ja eksymisen kautta päästiin perille hostellille. Gps sanoi että matkaan meneee 3,5 tuntia, meiltä meni reilu 5. Vaihdettiin vaatteet, pakattiin reput ja lähdettiin suunnistamaan ensimmäiseen paikkaan, Mount Williamille, joka on Grampiansien vuoristoketjun korkein kohta. Puolessa matkassa hävisi puhelimesta yhteys ja siitä eteenpäin mentiin aika lailla arpapelillä. Löydettiin kumminkin autoparkille, ja lähdettiin siitä kävelemään 2km matka ylös vuoren huipulle. Tuli kyllä taas tähän ghettobootyyn vähän lisää täytettä kun pungerrettiin jyrkkää mäkeä ylöspäin. Kyllä huomasi että bbq-ruoka on tehnyt tehtävänsä, kun ei askel ollut loppumetreillä enää niin keveähkö kuin voisi luulla. Ylhäältä oli aivan huikeat maisemat, meille kävi hyvä tuuri kun taivas oli kirkas (ja ilma kuuma) ja nähtiin pitkälle maastoon. Vaikka jalat huusi hoosiannaa, oli huipulla kyllä huikea fiilis !

 ja matka alkaa ! 

 puolessa välissä vielä hymyilytti

Mount William valloitettu ! 

Seuraavaksi lähdimme reitille nimeltään Pinnacle. Ehdottomasti käymisen arvoinen, jos joskus Grampionseille halajaa. Koko matka näköalapaikalle oli tosi kivikkoinen, ja jouduttiin vähän harrastamaan parkouria että päästiin kalliolta toiselle. Välissä saattoi olla metrin kolonen ja jouduttiin tosissaan venuttamaan jalkaa ja loikkimaan ettei pudota monen kymmenen metrin syvysiin rotkoihin. Iskälle en viittiny sanoa etukäteen mihin ollaan lähössä tai missä aion istuskella saadakseni hienon kuvan, kun olin aika varma että tulee käsky kotio. Vähän sen suuntaista palautetta sain että kyseisiin paikkoihin ei ole enää asiaa.

 Pinnacle

Ensimmäisen päivän kolmas kohde oli Venus Baths. 'Beautiful rockpools'- nimellä mainostettu paikka oli kyllä pettymys. Ajateltiin että heitetään biksut päälle ja liotetaan päivän urakasta turvonneita perunavarpaita viileässä lähdevedessä ja pulahdetaan uimaan upeaan eksoottiseen luonnonaltaaseen, mutta sen sijaan löydettiinkin likainen lampi, ja pari kengurua. Käännyttiin aika äkkiä takasin ja lähdettiin jätskikioskin kautta hostellille nukkumaan. 

 Venus Baths

Seuraavana aamuna lähdettiin reippaana hostellilta 7 aikoihin kohti Hollow Mountania, joka on siis nimensä mukaisesti ontto vuori. Ajettiin tunnin verran paikan päälle kivikkoista tietä ja perille päästyämme löysimme tämän :

Grampianseilla oli viime tammikuussa paha maastopalo, joka poltti lähes puolet koko alueesta. Kaikki sillat, kaiteet, opasteet yms. olivat palaneet ja alueella oli korjaustyöt kesken. Niin seikkailunhalusia ei kumminkaan oltu että oltaisiin lähdetty ilman mitään apuja suunnistamaan kohti vuorta, vielä kun kuultiin juuri ennen reissua että monia turisteja häviää luonnonpuistoon vuosittain, joten käännyttiin vaan pettyneinä takaisin ja lähdettiin kohti uutta paikkaa. Oltiin kuultu paljon kehuja MacKenzie Fallseista, ja Victorian suurimmat vesiputoukset olivatkin ensimmäisenä must see- listalla. Putoukset lähtevät vuorilta pieninä hitaina virtoina, josta ne yhdistyvät valtavaksi vesiputoukseksi. Putouksilla oli monta 'tasoa' ja käveltiin koko matka alas putousten juurelle. Oltiin putouksilla pitkään, syötiin eväitä ja hengailtiin auringossa, tämä oli kyllä ehdottomasti mun lempparipaikka koko Grampionseilla ! Oisin voinut viettää siellä vaikka koko loppupäivän, mutta haluttiin nähdä vielä pari paikkaa ja päästä lähtemään ajoissa kotiin :)

Toiseksi viimeisenä käytiin Reid -lookoutilla, josta näki aika pitkälti pelkästään kumipuita ja vuoria. Netin perusteella odotin paljon parempaa, mutta kyllä sitä katseli. Ei sillä että maisemat olisivat oleet huonot, mutta muihin verrattuna kyllä vähän mitäänsanomaton.

matkalla lookoutille

 Reid

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä oli Boroka-lookout, josta näki alas laaksoon ja pitkälle vuorille. Boroka kiilasi kyllä listallani Pinnaclen ja Mount Williamin eteen upeilla maisemillaan. Pisteitä nosti myös se, että autoparkilta näköalapaikalle oli 50 metriä :D Kahden päivän aikana käveltiin yhteensä n. 17 km, joten kyllä oli hymy korvissa kun viimeisellä paikalla sai vaan istuskella ja ihastella.

Paluumatka sujui ongelmitta ilman sen suurempia eksymisiä ja päästiin vielä päivänvalossa kotiin. Maanantaina oli pylly ja reidet hellänä, mutta menisin milloin vaan uudestaan jos tilaisuus tarjoutuisi! Oli ihanaa päästä hetkeksi luonnon keskelle kaupungin vilinästä, en ole huomannutkaan että oon niin kiinni Whatsapin ja SoMen koukeroissa ennen kuin nettiyhteys katkaistiin melkein kokonaan kahdeksi päiväksi :D Mutta, niinkuin sanoin, paras kokemus tähän mennessä täällä! Sopivasti päästiin irrottautumaan arjesta ennen kaikkea jouluhömppää ! 4 päivän päästä saankin Mikan, siskoni Even ja Even poikaystävän Taavin tänne vierailulle kolmeksi viikoksi, jahuu !! <3 Nyt joulun viettoon, hyvää joulua kaikille ! <3

Cheers, Josie

Kuulumisia osa 2

Koska bloggaaminen on taas jäänyt taka-alalle jostain syystä, pitää alottaa kuulumisten osa 2 melkein joulukuun alusta saakka. Itsenäisyyspäiväviikolla treffattiin uudestaan suomalaisten tyttöjen kanssa ja lähdettiin juhlistamaan Suomea etukäteen perjantaina. Juotiin tyttöjen asuntolalla tyylikkäästi kylmää glögiä muovimukeista ja jatkettiin siitä kaupungille. Juna-asemalla ängettiin kaikki 5 pieneen valokuvauskoppiin ikuistamaan ilta. Saatiin muutama katse kun hihiteltiin verhon takana ja yritettiin saada kaikkien naamat mahtumaan pieneen ruutuun. Mentiin istuskelemaan kattoterassille, ja intouduttiin puhumaan suht painavista Suomea koskevista asioista :D Muut tytöt olivat aikasemmin pohtineet 'heitä inspiroivia ihmisiä'  Suomessa, taululta löytyy mm. Vesa Keskinen ja Rita Tainola :D Itse en ehkä näiltä kahdelta sankarilta saa erityisen paljon inspriraatiota elämääni, mutta kukin tyylillään x)

                                                                 

Lauantai-aamupäivällä juhlittiin 3-vuotiasta Jamesia. Perheen entinen au pair Stacey tuli Sydneystä visiitille, ja leipoi synttärisankarille kaivuri-kakun. James päätti pistää kakun uuteen uskoon ja tunki kissan lelun pohjakerrokseen. Monen tunnin työn tulos oli siis se että nypittiin höyheniä taikinasta ja paikkailtiin vahinkoja parhaamme mukaan. Oh well, juhlakalu oli tyytyväinen, se kai on tärkeintä !

 perinteinen juhlaherkku; paahtoleipää, voita ja nomparelleja. 

ei oikein sopinut suomalaiseen suuhun..

 James 3v. 

Illalla lähdettiin Staceyn kanssa Katy Perryn konserttiin. Anne joutui jäämään kotiin sairastelun takia,ja pistin suomi-tytöille viestiä jos joku haluaa ostaa ylimääräisen lipun. Onneksi Veeralla ei ollut illaksi suunnitelmia ja hän lähti mukaan :) En ole mikään Katy Perry fani, mutta huhhuh mikä keikka! Ihan mahtava meininki, ja upea show ! Kaikkiin asuihin, lavasteisiin, valoihin sun muihin on kyllä palanut dollari jos toinenkin.

Seuraavalla viikolla, 12.12 oli Jamesin oikea synttäripäivä, ja lähdettiin viettämään sitä trampoliinihalliin. Lapset olivat ihan innoissaan kun pääsivät pomppimaan isoilta trampoliineilta vaahtomuovimereen, ja vähän kyllä villiinnyin itsekkin :D 

Millie <3

Samaisella viikolla sain kokea ensimmäistä kertaa miltä maanjäristys tuntuu. Heräsin keskellä yötä räjähdysmäiseen ääneen ja siihen kun koko talo tärisi ja helisi. Ehdin jo kehitellä evakuoitumissuunnitelman päässäni ja olin valmiina syöksymään ovesta ulos, mutta sitten se loppui. Järistys oli voimakkuudeltaan 3,2 richteriä eli ei mitään verrattuna esim. Japanin järistyksiin. Kyllä meinasi silti mennä suomi-tytöllä pasmat sekaisin tälläisestä herätyksestä. Oli kuitenkin siistiä saada edes jotain osviittaa siitä miltä maanjäristys tuntuu ! Kävin myös treffaamassa ihanaa ystävääni Sinkkua keskustassa, joka tuli pari viikkoa sitten Ausseihin :) Oli ihana nähdä pitkästä aikaa ! <3

 

tällänen oli eksyny Melbourneen !

Synttäripäivän jälkeisenä sunnuntaina lähdetttiin Kayleighn, brittiläisen Laurenin ja saksalaisen Janan kanssa Brighton beachille, joka on tunnettu pienistä värikkäistä venemajoistaan. Poltin itseni oikein kunnolla ja sen jälkeen on saanut kyllä varoa liikkeitä. Täällä suojakerroin 30 on minimi ja koko ajan saa olla lisäämässä rasvaa. Nahka pohkeista ja takareisistä kuoriutui kokonaan, jatkossa pitää olla kyllä tarkempana Aussi-auringon alla :) Ihana, kotoisa, pieni ranta ! 

Tälläisiä juttuja tuli touhuiltua joulukuussa, huh ! Tavotteena oli päästä reaaliaikaan blogin kanssa ennen joulua, vähän nippanappa aikataululla suoriuduin ! Täällä joulua vietetään vasta 25. pv, joten sallituissa rajoissa kuitenkin mennään ;) 

Cheers, Josie

Kuulumisia osa 1

Taas on tapahtunut kauheasti kaikkea kivaa viimesten viikkojen aikana ! Nyt kun 'tartun niskasta kiinni ja paneudun bloggaamiseen'- lupailuni toteutui niinkin hyvin että en ole kolmeen viikkoon sivusilmälläkään vilkaissut blogin suuntaan, pitää varmaan alottaa ihan alusta ja yrittää muistella mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä. Joten, kolme (?) viikkoa sitten lauantaina lähdettiin Alisonin ja Kayleighn kanssa taas kerran kohti St. Kildaa, jossa tavattiin pari saksalaista ja yksi ruotsalainen tyttö. Vietettiin kiva päivä rannalla, kävin uimassa (hui miten kylmää !) ja syötiin maailman parasta frozen yoghourtia. Illalla mentiin kaverin synttärijuhliin, jossa oli teemana valkoinen pukeutuminen (seriously, kuka haluaa teemaväriksi valkosen ?), hätäshoppailtiin itsellemme mekot ja suunnattiin korkkarit kopisten juhlapaikkaa päin. Kerrankin oltiin pukeuduttu asianmukaisesti iltaa viettämään, täällähän ei ole mitään mahdollisuuksia päästä baarin sisälle jos on pukeutunut farkkuihin ja jalasta löytyy tennarit. Tanssittiin jalat rakkuloille, haettiin hirveimmät ranut ikinä grilliltä ja kömmittiin aamun pikkutunneilla hostellin tiikeri-kuvioisen viltin alle nukkumaan. Sain kuulla kuittailua Irlantilaisilta siitä että oon suomalainen, eikä kuuluta edes Skandinaviaan. Siirsin siis samantien kaikki irkut vihalistalle kiinalaisten seuraksi. Seuraavana päivänä lähettiin rantaan kävelemään ja löydettiin pienet markkinat, jossa oli paikallisten tekemiä koruja, käsitöitä, maalauksia yms.

 tärkeimmät täällä ! <3

 didgeridoot

tällänen komeus spotattiin biitsiltä !

Kerroinkin viime postauksessa että mulla oli mini-loma, kun muu perhe lähti Tasmaniaan. Ensimmäisenä lomapäivänä, torstaina, lähdettiin Alisonin kanssa Ikeaan. Alison on ollut Suomessa au pairina ennen tänne tuloa, ja oltiin molemmat aika fiiliksissä menossa hamstraamaan pipareita, glögiä ja joulukynttilöitä. Lähettiin tyytyväisenä ulos mahat pulleena lihapullista, kaikkien herkkujen kanssa, monta kymppiä köyhempänä. Iski ihan mahoton suklaahimo, joten maksoin tyytyväisenä Maraboun yhdestä levystä 9$. Ja vielä ihmettelen että mistä niitä kiloja tulee ja minne se raha aina häviää :D

Perjantaina treffasin suomalaisia tyttöjä keskustassa, tavattiin ekaa kertaa mutta tuntu heti tosi luontevalta olla tyttöjen kanssa, ihan kun oltais pidempään tunnettu :) Illemmalla lähdin vielä katselemaan joululahjoja, oon kyllä ihan hukassa mitä ostaa kellekkään ! Vieläkin suurin osa joululahjoista on ostamatta, tästä saan vielä kunnon paniikin aikaseksi, plaah.

Lauantaina päätettiin vähän sivistää itseämme ja tehtiin keskustassa omatoiminen turistikierros. Monen eksymisen ja mutkan kautta päädyttiin yllättäen taas rannalle. Tällä kertaa tehtiin kuitenkin uusi aluevaltaus kun päätettiin suunnistaa St. Kildan sijaan Port Melbourne beachille. Yllätyttiin positiivisesti, ranta oli rauhallinen ja koko satama-alue tosi kaunis.

Illalla mentiin vielä käymään Noodle Market -tapahtumassa Yarra-joen varrella. Kymmenet ravintolat olivat pystyttäneet kojunsa ja tarjolla oli mitä ihanampia ruokia. Tapahtuman ajatuksena oli se että tavalliset tallaajatkin pääsivät maistamaan fine dining-ruokia kohtuulliseen hintaan. Melbourne on tunnettu hyvästä ruuasta ja en yhtään ihmettele miksi ! Food Marketteja on ympäri kaupunkia melkein joka viikonloppu, pakko kyllä päästä uudestaan ! :)

Cookie monsterhan se siinä soittelemassa säkkipillejä

Noodle Market

Cheers, Josie

Arki on astunut taloon

Viimeset viikot on mennyt sairastellessa, ensin mä sain perus nuhakuumeen ja sen jälkeen alko lasten oksennustauti/kuumeilu. Nyt haisee sitten koko kämppä oksennukselta, itekkin ajattelin valita sitten joskus tulevaisuudessa ton kokolattiamaton kaikkien vaihtoehtojen joukosta, on se vaan niin upee keksintö. Sitten olikin taas mun vuoro sairastaa, kävin jo lääkärissäkin (lue: juttelemassa kiinalaisnaisen kanssa au pairina olemisesta ja siitä miten löysin perheen, Annen varoitukset lääkärin huonosta englannista osuivat oikeeseen), sen verran huonossa kunnossa oltiin. Verenpaineen mittauksen jälkeen sain käteeni antibiootit vaivaan jota mulla ei ole, käskyn ottaa panadolia ja hauskaa reissua -toivotukset. Kyllä tuntu hyvältä tukea paikallista lääkäriasemaa 70$ tästä hyvästä ! Kaikki ollaan sairastettu vuorotellen, nyt näyttäisi olevan kumminkin valoa tunnelin päässä ja ketään ei oo halaillut pönttöä pariin päivään. Oon huomannut omaavani lehmän hermot, mitä tulee lasten itkuun ja huutoon. Lasten leffoja on pyöritelty vuoron perään, osaan Ihmeperhe-leffan vuorosanat ulkoota ja hyräilen jatkuvasti lasten ohjelmien tunnareita. Viimeset pari viikkoa on olleet henkisesti ja fyysisesti tosi raskaita, oloa on kuitenkin helpottanut se että 28 päivän päästä saan tänne rakkaita ihmisiä visiitille ! Arki on tosiaan tullut taloon, ja alkuhuuma on häipymäisillään. Silti nautin kyllä olostani täällä täysin rinnoin, enkä oo päivääkään katunut päätöstäni lähteä tänne ! Kaverit on kyllä korvaamaton tuki täällä, oon onnekas kun oon löytänyt heti alussa ihmisiä joiden kanssa osuu jutut niin hyvin yhteen. Jenkkakahvaa löytyy joka puolelta ja tuntuu että koko kroppa on pelkkää paahtoleipää. Elämänkokemusta on tarttunut mukaan monta kiloa, saa nähdä mikä on lopullinen saldo Suomeen tullessa :D

Päivät täällä menee suht samalla kaavalla. Aamupäivästä yleensä ulkoillaan, lempparipaikka lasten kanssa on lampi jossa käydään syöttämässä ankkoja. Tavattiin siellä 84 vuotias ihana pappa, joka on lähtenyt Saksasta (hänen mukaan 'shit holesta') vuonna 1952. Hän kertoi että he hakivat kaverin kanssa kymmeniin maihin, jotta pääsisivät pois sen ajan Saksasta ja Australia oli ainoa paikka joka heidät suostui ottamaan. Siitä lähtien hän on täällä ollut eikä ole kuulemma kertaakaan tuntunut joululta :D Ollaan treffattu tää pappa nyt useempaan otteeseen, aika hurjia tarinoita ollaan kuultu, mutta hän on kyllä ehdottomasti aamupäivien piristys ! Lounaan jälkeen meillä on tapana käydä syöttämässä kanat (tällä hetkellä meillä on 7 aikuista kanaa, 3 keskenkasvuista ja 8 tipua) ja hoitamassa puutarha. Onneksi lapset on innoissaan kanojen hoidosta, mua ei sais kyllä kirveelläkään kanahäkkiin sisälle, vaikka vähän maalaisjuntti oonkin. Ne haisee ja tulee aina silmät kiiluen portille tuijottamaan jos meen lähelle, oon satavarma että ne on ottanut mut oikeen targetiks kun vaistoo mun pelon ja ällötyksen. Tänä viikonloppuna jouduin  vielä olemaan vastuussa näistä jaloista eläimistä, kun muu perhe lähti Annen parhaan kaverin häihin Tasmaniaan. Mulla alkoi torstaina siis 5 päivän miniloma, ai että, maistuu !

Oon tutustuttanut Muumit lapsille, toin heille palapelin ja muistipelin tuliaisiksi ja nyt ollaan myös katottu muutama jakso netistä. He on jo faneja ja kyselee että voinko ottaa heidät mukaan Suomeen kun lähden :D Millie ja James myös kyselee että voinko olla täällä ikuisesti, tai ainakin seuraavat 15 vuotta, jotain oon siis selkeesti tehnyt oikein ! Oon tehnyt nyt tosi paljon töitä viime viikkoina, ja voin kyllä sanoa että hattu nousee ja korkeelle kaikille kotiäideille, yksinhuoltajille ja ylipäätänsä vanhemmille. Lasten hoito käy ihan oikeesta työstä, pääsin kyllä tuhat kertaa helpommalla kesällä kirjeitä avatessa ja papereita lajitellessa. Toisaalta au pairina oleminen on myös palkitsevaa kun huomaa että lapset oppii jatkuvasti jotain uutta ja saa musta iloa elämään :) Lapset tykkää maalata, piirtää, askarrella, leikkiä muovailuvahalla ja tehdä kaikkea muuta taiteellista, yritän parhaani mukaan olla innostunut ja kaivaa sen pienen taiteilijan syvältä sisimmästäni esiin. Toisina päivinä taas rakennellaan legoja, leikitään pihalla tai mennään puistoon, leivotaan tai pidetään tanssitunteja, jotka on enemmän mun mieleen. Lasten mielestä hauskinta on leikkiä kampaajaa, ite oon vähän yrittänyt jarrutella kun ko. hemmotteluhetken jälkeen on aina päänahka vereslihalla :D

Useimmat ihmiset täällä ei tiedä mitään Suomesta, saatika sen sijainnista. Angry birdsit, Nokiat ja Duudsonit kyllä tunnetaan perinpohjaisesti, mutta useimmat ihmiset luulee niiden tulevan jenkeistä. Myöskin au paireus on täysin vieras käsite. Tapasin junassa miehen, joka kysyi onko sana 'au' kunnianosoitus Australialle. Hmm, ei ihan.

Mua on myös vaivannut kauhee joulu -ikävä. Tai no, yleisesti ikävä kaikkea Suomessa. Perhettä, ystäviä, ennenkaikkea Murua ! En halua lähteä täältä vielä minnekkään, mutta toisinaan saan itteni kiinni ajattelemasta sitä millasta ois fiilistellä joulua viltin alla kynttilöiden valossa ja katella lumisadetta samalla kun paketoi joululahjoja. Täällä tilanne on hieman erilainen, suunnitelmissa on mennä grillaamaan rannalle joulupäivänä. Mielenkiinnolla odotan, ainakin on täysin uudenlainen joulu tulossa ! Harmittaa kun tää bloggaaminen on jäänyt niin toissijaiseksi, mulla ois hirveesti kerrottavaa, yritän nyt ottaa itteäni niskasta kiinni ja paneutua tähän kunnolla. Mutta summa summarum, ikävä on, ja vaikka oon ollut maailmanhistorian surkein viestittelijä, niin tärkeät ihmiset on mielessä joka päivä ! <3 Kuvatkin on jossain koneen uumenissa enkä jaksa niitä sieltä tähän hätään etsiä. Tulossa on, lupaan !

Cheers, Josie

Races

Tiistaina koitti Melbourne Cup -day, eli Aussien tunnetuin ravitapahtuma. Ravit on täällä ihan älyttömän iso juttu, ja kyseinen päivä onkin public holiday koko Victoriassa. Melbourne Cup järjestetään joka vuosi marraskuun ensimmäisenä tiistaina Flemington Racecoursella, josta se televisioidaan livenä 650 miljoonalle ihmiselle ympäri maailmaa. Tapahtuma on todella 'fancy' ja pukukoodi myös sen mukainen. Raveja on pitkin päivää, mutta päälähtö on 3 iltapäivällä, jolloin koko maa pysähtyy telkkarin eteen. Melbourne Cup on yksi 'must' jutuista, joka kannattaa kokea kun on Ausseissa. Ostettiin ylihinnoitellut liput, vedettiin mekot päälle ja korkkarit jalkaan ja lähdettiin Kayleighn (ja muutaman muun) kanssa kohti Flemingtonia.

Pukukoodin mukaisesti kaikilla naisilla kuuluu 

olla päässä hattu tai jokin koriste

 15 dollarin slushie

jossain kohtaa päivää korkkarit vaihtu läpsyihin 

Tapahtumana nautin raveista, mutta vähän kyllä sattui silmään kattoa eläimiä kauheen ihmismassan joukossa. En usko että hevoset nauttii olostaan raveissa tai edes kisaamisesta. Pitää pistää vaan tassua toisen eteen tai tulee piiskasta pyllylle, jonka jälkeen ne viedään pieniin koppeihinsa odottamaan kuljetusta muualle. Tämän vuoden päälähdön jälkeen kuoli kaksi kisoihin osallistunutta hevosta. Toinen sai lähdön jälkeen massiivisen sydänkohtauksen ja sisäisen verenvuodon, toinen jouduttiin lopettamaan jalkoihin tulleiden murtumien takia. Tottakai hevosista pidetään hyvää huolta, mutta tuntuu että loppupeleissä vain raha ratkaisee. Pistää miettimään että haluanko tosissaan kannattaa ko. toimintaa. Todistettavasti jockeyt ovat minikokoisia miehiä, pienimmät heistä painoi vajaa 50 kiloa ! Huhujen mukaan monet heistä käyttää huumeita pitääkseen nälän loitolla ja itsensä timmissä kunnossa. Tervettä tämä huippu-urheilu !

Tosiaan 80 dollarilla päästiin porteista sisälle ja istumaan nurmikolle muutaman tuhannen muun ihmisen kanssa. Saadakseen istumapaikan itselleen pitäisi pistää vähän enemmän vielä kättä taskuun, joten päätettiin että nurmikko on oikein hyvä. Itseasiassa tunnelma alhaalla raviradan vieressä oli huikea, eikä haitannut yhtään että oltiin siellä maallikoiden joukossa ! Lainatakseni isääni porukkaa oli kuin Kooveen maalilla ja meno oli kaikkea muuta kuin fancya :D Ponit juoksi minkä kerkesi, kun taas yleisössä jännitettiin että nytkö lähti köyhyys talosta. Veikkaaminen on siis olennainen osa raveja, ensin tulee raha ja sitten vasta hepat. Raveista löytyi jos jonkin näköistä tyyppiä, aika monilla naisilla oli unohtunu jostain syystä rintsikat kotiin ja yhden mielestä oli tosi siistiä käyttää hedelmäkoria 'fascinatorina'. Missattiin Kayleighn kanssa nää kuumimmat trendit, hittolainen. Juotiin liian kalliita drinkkejä, juoruiltiin, kannustettiin heppoja ja nautittiin auringosta. Voitettiin vähän rahaa, käveltiin jalat verille ja tavattiin frenduja. Tiivistettynä oikein onnistunut päivä !

Josie