Grampians

Viime viikonloppu oli hienoin kokemus tähän mennessä täällä land down underissa ! Lähdettiin Kayleighn ja saksalaisen Janan kanssa vaellusreissulle 350km ajomatkan päähän Grampianseille. Kyseessä on siis valtava kansallispuisto, josta löytyy jos jonkin näköistä tekemistä. Tarkoituksena oli käydä tsekkaamassa 6 kohdetta, ja siinä onnistuttiin ! Lähdettiin lauantaina 7 aikoihin ajelemaan kohti luonnonpuistoa, ja parin mutkan ja eksymisen kautta päästiin perille hostellille. Gps sanoi että matkaan meneee 3,5 tuntia, meiltä meni reilu 5. Vaihdettiin vaatteet, pakattiin reput ja lähdettiin suunnistamaan ensimmäiseen paikkaan, Mount Williamille, joka on Grampiansien vuoristoketjun korkein kohta. Puolessa matkassa hävisi puhelimesta yhteys ja siitä eteenpäin mentiin aika lailla arpapelillä. Löydettiin kumminkin autoparkille, ja lähdettiin siitä kävelemään 2km matka ylös vuoren huipulle. Tuli kyllä taas tähän ghettobootyyn vähän lisää täytettä kun pungerrettiin jyrkkää mäkeä ylöspäin. Kyllä huomasi että bbq-ruoka on tehnyt tehtävänsä, kun ei askel ollut loppumetreillä enää niin keveähkö kuin voisi luulla. Ylhäältä oli aivan huikeat maisemat, meille kävi hyvä tuuri kun taivas oli kirkas (ja ilma kuuma) ja nähtiin pitkälle maastoon. Vaikka jalat huusi hoosiannaa, oli huipulla kyllä huikea fiilis !

 ja matka alkaa ! 

 puolessa välissä vielä hymyilytti

Mount William valloitettu ! 

Seuraavaksi lähdimme reitille nimeltään Pinnacle. Ehdottomasti käymisen arvoinen, jos joskus Grampionseille halajaa. Koko matka näköalapaikalle oli tosi kivikkoinen, ja jouduttiin vähän harrastamaan parkouria että päästiin kalliolta toiselle. Välissä saattoi olla metrin kolonen ja jouduttiin tosissaan venuttamaan jalkaa ja loikkimaan ettei pudota monen kymmenen metrin syvysiin rotkoihin. Iskälle en viittiny sanoa etukäteen mihin ollaan lähössä tai missä aion istuskella saadakseni hienon kuvan, kun olin aika varma että tulee käsky kotio. Vähän sen suuntaista palautetta sain että kyseisiin paikkoihin ei ole enää asiaa.

 Pinnacle

Ensimmäisen päivän kolmas kohde oli Venus Baths. 'Beautiful rockpools'- nimellä mainostettu paikka oli kyllä pettymys. Ajateltiin että heitetään biksut päälle ja liotetaan päivän urakasta turvonneita perunavarpaita viileässä lähdevedessä ja pulahdetaan uimaan upeaan eksoottiseen luonnonaltaaseen, mutta sen sijaan löydettiinkin likainen lampi, ja pari kengurua. Käännyttiin aika äkkiä takasin ja lähdettiin jätskikioskin kautta hostellille nukkumaan. 

 Venus Baths

Seuraavana aamuna lähdettiin reippaana hostellilta 7 aikoihin kohti Hollow Mountania, joka on siis nimensä mukaisesti ontto vuori. Ajettiin tunnin verran paikan päälle kivikkoista tietä ja perille päästyämme löysimme tämän :

Grampianseilla oli viime tammikuussa paha maastopalo, joka poltti lähes puolet koko alueesta. Kaikki sillat, kaiteet, opasteet yms. olivat palaneet ja alueella oli korjaustyöt kesken. Niin seikkailunhalusia ei kumminkaan oltu että oltaisiin lähdetty ilman mitään apuja suunnistamaan kohti vuorta, vielä kun kuultiin juuri ennen reissua että monia turisteja häviää luonnonpuistoon vuosittain, joten käännyttiin vaan pettyneinä takaisin ja lähdettiin kohti uutta paikkaa. Oltiin kuultu paljon kehuja MacKenzie Fallseista, ja Victorian suurimmat vesiputoukset olivatkin ensimmäisenä must see- listalla. Putoukset lähtevät vuorilta pieninä hitaina virtoina, josta ne yhdistyvät valtavaksi vesiputoukseksi. Putouksilla oli monta 'tasoa' ja käveltiin koko matka alas putousten juurelle. Oltiin putouksilla pitkään, syötiin eväitä ja hengailtiin auringossa, tämä oli kyllä ehdottomasti mun lempparipaikka koko Grampionseilla ! Oisin voinut viettää siellä vaikka koko loppupäivän, mutta haluttiin nähdä vielä pari paikkaa ja päästä lähtemään ajoissa kotiin :)

Toiseksi viimeisenä käytiin Reid -lookoutilla, josta näki aika pitkälti pelkästään kumipuita ja vuoria. Netin perusteella odotin paljon parempaa, mutta kyllä sitä katseli. Ei sillä että maisemat olisivat oleet huonot, mutta muihin verrattuna kyllä vähän mitäänsanomaton.

matkalla lookoutille

 Reid

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä oli Boroka-lookout, josta näki alas laaksoon ja pitkälle vuorille. Boroka kiilasi kyllä listallani Pinnaclen ja Mount Williamin eteen upeilla maisemillaan. Pisteitä nosti myös se, että autoparkilta näköalapaikalle oli 50 metriä :D Kahden päivän aikana käveltiin yhteensä n. 17 km, joten kyllä oli hymy korvissa kun viimeisellä paikalla sai vaan istuskella ja ihastella.

Paluumatka sujui ongelmitta ilman sen suurempia eksymisiä ja päästiin vielä päivänvalossa kotiin. Maanantaina oli pylly ja reidet hellänä, mutta menisin milloin vaan uudestaan jos tilaisuus tarjoutuisi! Oli ihanaa päästä hetkeksi luonnon keskelle kaupungin vilinästä, en ole huomannutkaan että oon niin kiinni Whatsapin ja SoMen koukeroissa ennen kuin nettiyhteys katkaistiin melkein kokonaan kahdeksi päiväksi :D Mutta, niinkuin sanoin, paras kokemus tähän mennessä täällä! Sopivasti päästiin irrottautumaan arjesta ennen kaikkea jouluhömppää ! 4 päivän päästä saankin Mikan, siskoni Even ja Even poikaystävän Taavin tänne vierailulle kolmeksi viikoksi, jahuu !! <3 Nyt joulun viettoon, hyvää joulua kaikille ! <3

Cheers, Josie