sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Arki on astunut taloon

Viimeset viikot on mennyt sairastellessa, ensin mä sain perus nuhakuumeen ja sen jälkeen alko lasten oksennustauti/kuumeilu. Nyt haisee sitten koko kämppä oksennukselta, itekkin ajattelin valita sitten joskus tulevaisuudessa ton kokolattiamaton kaikkien vaihtoehtojen joukosta, on se vaan niin upee keksintö. Sitten olikin taas mun vuoro sairastaa, kävin jo lääkärissäkin (lue: juttelemassa kiinalaisnaisen kanssa au pairina olemisesta ja siitä miten löysin perheen, Annen varoitukset lääkärin huonosta englannista osuivat oikeeseen), sen verran huonossa kunnossa oltiin. Verenpaineen mittauksen jälkeen sain käteeni antibiootit vaivaan jota mulla ei ole, käskyn ottaa panadolia ja hauskaa reissua -toivotukset. Kyllä tuntu hyvältä tukea paikallista lääkäriasemaa 70$ tästä hyvästä ! Kaikki ollaan sairastettu vuorotellen, nyt näyttäisi olevan kumminkin valoa tunnelin päässä ja ketään ei oo halaillut pönttöä pariin päivään. Oon huomannut omaavani lehmän hermot, mitä tulee lasten itkuun ja huutoon. Lasten leffoja on pyöritelty vuoron perään, osaan Ihmeperhe-leffan vuorosanat ulkoota ja hyräilen jatkuvasti lasten ohjelmien tunnareita. Viimeset pari viikkoa on olleet henkisesti ja fyysisesti tosi raskaita, oloa on kuitenkin helpottanut se että 28 päivän päästä saan tänne rakkaita ihmisiä visiitille ! Arki on tosiaan tullut taloon, ja alkuhuuma on häipymäisillään. Silti nautin kyllä olostani täällä täysin rinnoin, enkä oo päivääkään katunut päätöstäni lähteä tänne ! Kaverit on kyllä korvaamaton tuki täällä, oon onnekas kun oon löytänyt heti alussa ihmisiä joiden kanssa osuu jutut niin hyvin yhteen. Jenkkakahvaa löytyy joka puolelta ja tuntuu että koko kroppa on pelkkää paahtoleipää. Elämänkokemusta on tarttunut mukaan monta kiloa, saa nähdä mikä on lopullinen saldo Suomeen tullessa :D

Päivät täällä menee suht samalla kaavalla. Aamupäivästä yleensä ulkoillaan, lempparipaikka lasten kanssa on lampi jossa käydään syöttämässä ankkoja. Tavattiin siellä 84 vuotias ihana pappa, joka on lähtenyt Saksasta (hänen mukaan 'shit holesta') vuonna 1952. Hän kertoi että he hakivat kaverin kanssa kymmeniin maihin, jotta pääsisivät pois sen ajan Saksasta ja Australia oli ainoa paikka joka heidät suostui ottamaan. Siitä lähtien hän on täällä ollut eikä ole kuulemma kertaakaan tuntunut joululta :D Ollaan treffattu tää pappa nyt useempaan otteeseen, aika hurjia tarinoita ollaan kuultu, mutta hän on kyllä ehdottomasti aamupäivien piristys ! Lounaan jälkeen meillä on tapana käydä syöttämässä kanat (tällä hetkellä meillä on 7 aikuista kanaa, 3 keskenkasvuista ja 8 tipua) ja hoitamassa puutarha. Onneksi lapset on innoissaan kanojen hoidosta, mua ei sais kyllä kirveelläkään kanahäkkiin sisälle, vaikka vähän maalaisjuntti oonkin. Ne haisee ja tulee aina silmät kiiluen portille tuijottamaan jos meen lähelle, oon satavarma että ne on ottanut mut oikeen targetiks kun vaistoo mun pelon ja ällötyksen. Tänä viikonloppuna jouduin  vielä olemaan vastuussa näistä jaloista eläimistä, kun muu perhe lähti Annen parhaan kaverin häihin Tasmaniaan. Mulla alkoi torstaina siis 5 päivän miniloma, ai että, maistuu !

Oon tutustuttanut Muumit lapsille, toin heille palapelin ja muistipelin tuliaisiksi ja nyt ollaan myös katottu muutama jakso netistä. He on jo faneja ja kyselee että voinko ottaa heidät mukaan Suomeen kun lähden :D Millie ja James myös kyselee että voinko olla täällä ikuisesti, tai ainakin seuraavat 15 vuotta, jotain oon siis selkeesti tehnyt oikein ! Oon tehnyt nyt tosi paljon töitä viime viikkoina, ja voin kyllä sanoa että hattu nousee ja korkeelle kaikille kotiäideille, yksinhuoltajille ja ylipäätänsä vanhemmille. Lasten hoito käy ihan oikeesta työstä, pääsin kyllä tuhat kertaa helpommalla kesällä kirjeitä avatessa ja papereita lajitellessa. Toisaalta au pairina oleminen on myös palkitsevaa kun huomaa että lapset oppii jatkuvasti jotain uutta ja saa musta iloa elämään :) Lapset tykkää maalata, piirtää, askarrella, leikkiä muovailuvahalla ja tehdä kaikkea muuta taiteellista, yritän parhaani mukaan olla innostunut ja kaivaa sen pienen taiteilijan syvältä sisimmästäni esiin. Toisina päivinä taas rakennellaan legoja, leikitään pihalla tai mennään puistoon, leivotaan tai pidetään tanssitunteja, jotka on enemmän mun mieleen. Lasten mielestä hauskinta on leikkiä kampaajaa, ite oon vähän yrittänyt jarrutella kun ko. hemmotteluhetken jälkeen on aina päänahka vereslihalla :D

Useimmat ihmiset täällä ei tiedä mitään Suomesta, saatika sen sijainnista. Angry birdsit, Nokiat ja Duudsonit kyllä tunnetaan perinpohjaisesti, mutta useimmat ihmiset luulee niiden tulevan jenkeistä. Myöskin au paireus on täysin vieras käsite. Tapasin junassa miehen, joka kysyi onko sana 'au' kunnianosoitus Australialle. Hmm, ei ihan.

Mua on myös vaivannut kauhee joulu -ikävä. Tai no, yleisesti ikävä kaikkea Suomessa. Perhettä, ystäviä, ennenkaikkea Murua ! En halua lähteä täältä vielä minnekkään, mutta toisinaan saan itteni kiinni ajattelemasta sitä millasta ois fiilistellä joulua viltin alla kynttilöiden valossa ja katella lumisadetta samalla kun paketoi joululahjoja. Täällä tilanne on hieman erilainen, suunnitelmissa on mennä grillaamaan rannalle joulupäivänä. Mielenkiinnolla odotan, ainakin on täysin uudenlainen joulu tulossa ! Harmittaa kun tää bloggaaminen on jäänyt niin toissijaiseksi, mulla ois hirveesti kerrottavaa, yritän nyt ottaa itteäni niskasta kiinni ja paneutua tähän kunnolla. Mutta summa summarum, ikävä on, ja vaikka oon ollut maailmanhistorian surkein viestittelijä, niin tärkeät ihmiset on mielessä joka päivä ! <3 Kuvatkin on jossain koneen uumenissa enkä jaksa niitä sieltä tähän hätään etsiä. Tulossa on, lupaan !

Cheers, Josie




sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Races

Tiistaina koitti Melbourne Cup -day, eli Aussien tunnetuin ravitapahtuma. Ravit on täällä ihan älyttömän iso juttu, ja kyseinen päivä onkin public holiday koko Victoriassa. Melbourne Cup järjestetään joka vuosi marraskuun ensimmäisenä tiistaina Flemington Racecoursella, josta se televisioidaan livenä 650 miljoonalle ihmiselle ympäri maailmaa. Tapahtuma on todella 'fancy' ja pukukoodi myös sen mukainen. Raveja on pitkin päivää, mutta päälähtö on 3 iltapäivällä, jolloin koko maa pysähtyy telkkarin eteen. Melbourne Cup on yksi 'must' jutuista, joka kannattaa kokea kun on Ausseissa. Ostettiin ylihinnoitellut liput, vedettiin mekot päälle ja korkkarit jalkaan ja lähdettiin Kayleighn (ja muutaman muun) kanssa kohti Flemingtonia.

Pukukoodin mukaisesti kaikilla naisilla kuuluu 
olla päässä hattu tai jokin koriste




 15 dollarin slushie

jossain kohtaa päivää korkkarit vaihtu läpsyihin 

Tapahtumana nautin raveista, mutta vähän kyllä sattui silmään kattoa eläimiä kauheen ihmismassan joukossa. En usko että hevoset nauttii olostaan raveissa tai edes kisaamisesta. Pitää pistää vaan tassua toisen eteen tai tulee piiskasta pyllylle, jonka jälkeen ne viedään pieniin koppeihinsa odottamaan kuljetusta muualle. Tämän vuoden päälähdön jälkeen kuoli kaksi kisoihin osallistunutta hevosta. Toinen sai lähdön jälkeen massiivisen sydänkohtauksen ja sisäisen verenvuodon, toinen jouduttiin lopettamaan jalkoihin tulleiden murtumien takia. Tottakai hevosista pidetään hyvää huolta, mutta tuntuu että loppupeleissä vain raha ratkaisee. Pistää miettimään että haluanko tosissaan kannattaa ko. toimintaa. Todistettavasti jockeyt ovat minikokoisia miehiä, pienimmät heistä painoi vajaa 50 kiloa ! Huhujen mukaan monet heistä käyttää huumeita pitääkseen nälän loitolla ja itsensä timmissä kunnossa. Tervettä tämä huippu-urheilu !

Tosiaan 80 dollarilla päästiin porteista sisälle ja istumaan nurmikolle muutaman tuhannen muun ihmisen kanssa. Saadakseen istumapaikan itselleen pitäisi pistää vähän enemmän vielä kättä taskuun, joten päätettiin että nurmikko on oikein hyvä. Itseasiassa tunnelma alhaalla raviradan vieressä oli huikea, eikä haitannut yhtään että oltiin siellä maallikoiden joukossa ! Lainatakseni isääni porukkaa oli kuin Kooveen maalilla ja meno oli kaikkea muuta kuin fancya :D Ponit juoksi minkä kerkesi, kun taas yleisössä jännitettiin että nytkö lähti köyhyys talosta. Veikkaaminen on siis olennainen osa raveja, ensin tulee raha ja sitten vasta hepat. Raveista löytyi jos jonkin näköistä tyyppiä, aika monilla naisilla oli unohtunu jostain syystä rintsikat kotiin ja yhden mielestä oli tosi siistiä käyttää hedelmäkoria 'fascinatorina'. Missattiin Kayleighn kanssa nää kuumimmat trendit, hittolainen. Juotiin liian kalliita drinkkejä, juoruiltiin, kannustettiin heppoja ja nautittiin auringosta. Voitettiin vähän rahaa, käveltiin jalat verille ja tavattiin frenduja. Tiivistettynä oikein onnistunut päivä !

Josie

lauantai 8. marraskuuta 2014

Geelong

Ihana, ihana Geelong ! Lähdettiin viikko sitten lauantaina Annen äidin luo farmille viettämään pidennettyä viikonloppua. Perjantain epäonnistuineiden Halloween partyjen jälkeen kelpasi rentoutua keskellä ei mitään. Palasimme takaisin kaupunkiin vasta maanantai-illaksi valmistautumaan seuraavan päivän raveihin. Annen äidillä on siis yritys nimeltään Camilo, joka myy pääasiassa erilaisia oliiviöljyjä, oliivisuolaa ja oliivihilloa. Kokoa farmilla on noin 50 hehtaaria, sisältäen 3500 oliivipuuta, kumipuita, peltoa, jokimaisemaa, hevosaitauksia ja muuta pientä. Aussien suurimmilla farmeilla oliivipuita voi olla jopa 2,5 miljoonaa, eli puhutaan suhteessa aika pienestä farmista. Kuitenkin laatu korvaa määrän, Camilon tuotteet ovat voittaneet monia ruoka-kilpailuja ja heidän oliiviöljy on valittu koko Victorian parhaaksi. Ei mikään turha mesta siis ! Oli huippua päästä tutustumaan vähän erilaiseen Australiaan ja nähdä miten oliiviöljyn valmistus tapahtuu. Maalaisjuntti sisälläni nosti kovasti päätään ja vähän tekisi jo mieli lähteä takaisin. Farmilla oli myös bokseri Max, joka oli super symppis ! Koska kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa; enjoy !

 olive trees

 Max

 Millie



 kenguruiden residenssi eli kumipuu istutukset

 iloiset farmarit


 sain tän lahjaksi Annen äidiltä, pieni oliivipuusta tehty kippo 
(ilmeisesti tarkotuksena laittaaa tohon oliivisuolaa)

Sunnuntaina lähdettiin paikalliseen ruoka-tapahtumaan auttamaan Annen äitiä tuotteiden esittelyssä ja myynnissä. Sain automatkalla pika briiffauksen kustakin tuotteesta, ja niillä tiedoilla yritin vastata vakuuttavasti asiakkaiden kysymyksiin. En ehkä ole ihan omalla comfort zonella myyntitilanteissa ja tyydyinkin sitten vaan hymyilemään kauniisti ja ottamaan katsekontaktia ihmisiin Annen ohjeiden mukaan. Housun nappi rupes loppupäivää kohden kiristämään, sen verran ahkerasti tuli käytyä hakemassa maistiaisia eri farmien pöydistä !



äiti ja tytär




myyntitykki työssään



Illalla muu porukka lähti juhlistamaan 30-vuotiasta Annea ja mä jäin lasten kanssa farmille. Aika helpolla pääsin kun he molemmat nukahti syliin tunnin jälkeen !

 synttärisankari


Maanantaina ohjelmassa oli mm. aidan rakennusta, hyönteismyrkkyjen levittämistä ja muita hommia farmilla. Yritin kovasti olla hyödyksi mutta aika peukalo keskellä kämmentä mentiin. Liukenin paikalta kun Annen äiti varotti 2-metrisistä tappavista käärmeistä jotka lymyilee heinikossa, ja tyydyin heppojen silittelyyn ja valokuvien ottamiseen :D


kyllä oli jännät paikat kun piti antaa hepalle porkkana

Kaikenkaikkiaan, ihana irtiotto arjesta ! Paluumatkalla käytiin pyörimässä Geelongin keskustassa ja tsekkaamassa rannat, +14 ei nyt varsinaisesti rohkaissut heittämään biksuja päälle ja kirmaamaan rantaviivaa pitkin, mutta ehkä kesällä sitten ! 

-Josie

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Sealife


Pari viikoa sitten lähdin ensimmäistä kertaa lasten kanssa keskustaan pyörimään. Annen mukaan aika uhkarohkea veto kahden lapsen ja rattaiden kanssa mutta kaikki menikin yllättäen ihan oppikirjan mukaisesti. Alison tuli henkiseksi tueksi ja vietettiin tosi kiva päivä yhdessä. Suuntana oli siis Melbourne Aquarium, jossa asustaa yli 10 000 elukkaa maailman eri kolkista. Yksi tunnetuimmista 'nähtävyyksistä' akvaariossa on maailman suurimpiin suolaisen veden krokotiileihin lukeutuva veikkonen. Siellä se möllötti, vähän pelotti että tuleeko se lasien läpi mutta aika rauhalliselta kaverilta vaikutti. Kaikkien lemppareiksi nousi pienet pulleat pingviinit jotka sukelteli altaassa, kun taas käärme/hyönteis -osasto skipattiin suosiolla. Sain kuulla monta kertaa päivän aikana kuinka kauniit kaksoset mulla on ja kuinka he näyttää ihan multa. Oon ilmeisesti ollut suht ajoissa liikkeellä ! Tosiasiassa he eivät ole kaksosia eikä varsinkaan mun lapsia. Jossain kohtaa vaan lopetin korjaamisen ja kiitin kauniisti. Seuraavaksi vähän päivän kuvasaldoa !

 Vähän jänskättää

Juna-selfie Alisonin kanssa

Yarra-joen varrella



musta tä näytti ihan Barack Obamalta !

iiks !



löydettiin korallien seasta Nemo !


Viikonloppuna lähdin naapurini kanssa ulos. Kyseessä siis afrotukkainen hippi-naapuri (käyttää sinisiä silmälaseja) joka lupasi näyttää kaupunkia. Menimme keskustaan kattoterassille istuskelemaan ja sieltä jatkoimme Brunswickiin, joka on 'heaven for hippies' n 10 min. Melbsin CBD:ltä. Myös Alison ja Ramin kamuli liittyivät seuraan ja menimme katsomaan jonkun random bändin levynjulkistamis -keikkaa. Rami opiskelee filosofiaa ja graafista suunnittelua, ja hänen kaveri kasvitieteitä. Käytiin aika syvällisiä keskusteluja mm. katosta roikkuvista koristeista ym. mieltä kutkuttavista aiheista. Koin että en ollut ehkä ihan tarpeeksi kiinnostunut kolmioiden syvimmästä olemuksesta jotta olisin voinut samaistua seuralaisiimme. Anyway, hauskaa oli ! Illan päätteeksi mentiin vielä visiitille Ramin kämpälle ja sieltä löytyi maailman ihanin lemmikkipupu, Tea Cup ! 


Kirjotteleminen on jäänyt vähän toissijaiseksi viime viikkoina, koko ajan tapahtuu ihan hirveesti kaikkea ja mulla ois paljon kerrottavaa, aika loppuu vaan kesken ! Oon ollu täällä jo 5 viikkoa, kreisiä ! Buukattiin lennot Tasmaniaan helmikuulle, woop woop !

-Josie xx