He ovat täällä ! Osa 1

Kilometrin mittainen maratoonipostaus alkaa N Y T ! Tosiaan, ihan tälläiseksi jälkijunassa laahaavaksi reissublogiksi en tätä matkapäiväkirjaani tarkoittanut, mutta yritän nyt olla turhia stressailematta ja kirjoittelen kun aikaa siihen löytyy ja siltä tuntuu. Aussithan ovat tunnetusti chillaamisen ja laiskottelun mestareita, joten maassa maan tavalla i guess. 

Joulun jälkeisenä sunnuntaina painoin kaasu pohjassa lentokentälle hakemaan poikaystävääni Mikaa. Siskoni Eve ja siskon poikaystävä Taavi päättivät mennä vähän pidemmän kaavan mukaan ja jäivät kattelemaan Dohan meininkiä vielä maanantai yöhön saakka. Ensimmäiset päivät menivät vierailija-porukalta jet lagin taltuttamisessa ja aussi-ilmastoon totuttelussa. Keskiviikon uv-juhlat saivat mun ja Mikan osalta uudenlaisen käänteen kun Even ex-host äiti Cushla ilmotti että te lähdette meidän kanssa juhlimaan. Meillä Mikan kanssa oli alkuperäisenä suunnitelmana mennä Melbournen korkeimpaan rakennukseen käymään ja sieltä ravintolaan syömään. Hauskin uusivuosi pitkään aikaan, oli ihanaa päästä juhlimaan sitä rakkaiden ihmisten kanssa :)

 Eve on siis ollut myös au pairina Melbournessa ja tarkoituksena oli mennä Cushlan luo yöksi, joka lähti juhlista jo aikaisemmin kotiin. Yöllinen suunnistus ei mennyt kuitenkaan ihan nappiin, osoitetta ei löytynyt navigaattorista ja yritettiin taksikuskin voimin selvittää tietä uudelle asuinalueelle rakennetulle talolle tuloksetta. Noin kahden tunnin jälkeen päätettiin muuttaa kurssia ja lähteä meille yöksi, asumme tosiaan 15 minuutin päässä ja aikaisemmin ei tälläinen vaihtoehto tullut tietenkään mieleen. Taksikuski oli maailman suloisin ajaessaan meitä ympäri kyliä aamuyöllä mittari off-asennossa. Yöpaikan löydyttyä hän harmitteli sitä kun tiemme erkanivat, kun hänestä alkoi jo tuntua siltä että ystävystyimme kyseisen seikkailun aikana. Seuraavana päivänä saimme selville että olimme ajelleet naapurikatua edes takaisin etsiessämme taloa, ihan hilkulla oltiin siis oltu :D 

Perjantaina kerättiin kimpsut ja kampsut Mikan kanssa ja lähdettiin yöksi Even ja Taavin luo, jotta lauantai-aamuinen lentokentälle transportoituminen sujuisi sutjakkaammin. Edessä oli siis pitkään odotettu Sydneyn ja Whitsundaysin reissu ! Kurvattiin aamulla lentokentälle tietysti viime minuutilla ja check in koneelle päästyämme se ilmoitti että tsekkaus on suljettu. Mentiin kysymään virkailijalta apua ja hän sanoi että meillä on 6 minuuttia aikaa olla turvatarkastuksessa. Ei muuta kuin kiilaamalla ja ekstsyysmiitä hokemalla jonon kärkeen ja laukut hihnalle. Lennolle päästiin ja kyllä hymyilytti. Meidän perheessä on tapana luoda vähän reissu-tunnelmaa tälläsillä tahattomilla kommervenkeillä. Joskus on saattanut unohtua viisumi check in laukkuun, pankkikortti hulahtaa victoria's secretin pikkuhousulaariin taikka puhelin Benettonin liikkeen housujen taskuun. So far so good, kaikesta ollaan selvitty säikähdyksellä ! 

tästä saa vähän paremman kuvan siitä missä ollaan menty

Sydneyssä koko homma oli jo unohdettu ja päästiin nauttimaan kaikin rinnoin tästä Ozin suurimmasta kaupungista. Otettiin kentältä taksi hostellille ja kuski rupesi ensimmäisenä neuvomaan mistä löytyy kaikkein extremeimmät juhlapaikat ja parhaat huumemestat. Kiitos vinkistä mate. Ensimmäisenä kohteena oli Darling Harbour, Sydneyn keskustassa sijaitseva satama-alue. Älyttömän kaunis paikka, joka lopulta olikin varmaan kaikkien lemppari mesta Sydneyssä. 

Darling Harbour

 Sieltä käveltiin kaupungin suurimmille turistirysille, eli Harbour Bridgelle ja Opera Houselle. Olihan ne hienoja, täytyy myöntää. Kaiken hehkutuksen ansainneita. Edettiin hyvin hitaasti nautiskellen ja pysähdyttiin jokaiseen kadun kulmaan räpsimään kuvia. Poikia rupes pikkuhiljaa ottamaan päähän mun ja Even tahti, mutta narinat saatiin loppumaan kunnon nesteytyksellä rantaravintolassa. Illalla päätettiin säästää budjetissa ja tehdä itse hostellilla ruokaa. Naminami pussipastasta saimme loihdittua mautonta vetistä makaroonia, ja säästöbudjetti loppui siihen. 

muutamat pariskuntakuvat..

Toinen päivä pyhitettiin kokonaan shoppailulle ja mukaan tarttui kaiken näköistä tarpeellista ja turhaketta. Toisenakin päivänä ruoka ja ravintoloissa istuminen näytteli pääosaa, mutta se sallittakoon, lomalla kun oltiin. Oli ihanaa vaan höpötellä ja edetä rauhalliseen tahtiin eikä pää kolmantena jalkana paikasta toiseen laukatessa. Coca Colalla on menossa kesäkampanja nimeltään #colouryoursummer. Ostettiin kaikkia eri värisiä pieniä tölkkejä matkajuotavaksi, ja niistä oli pakko saada muutama kuva !

Kolmantena päivänä, maanantaina, lähdettiin villieläinpuistoon noin puolen tunnin juna-matkan päähän Sydneyn keskustasta. Paikan päällä päästiin rapsuttelemaan koaloja ja syöttämään kenguruita ja nähtiin paljon kaiken näköisiä muitakin olentoja. Käytiin katsomassa 5 metrisen krokotiilin ruokailuhetkeä ja tuijoteltiin maailman neljänneksi myrkyllisintä käärmettä silmiin lasin takaa. Eukalyptus-huuruiset koalat olivat sympaattisia veikkoja ja kengurut taas enemmän kiinnostuneita vohveleista kuin meistä, Saatiin kovalla vaivalla parit #selfiet kengujen kanssa joten voitiin kierroksen jälkeen lähteä hyvillä mielin kohti Bondi Beachia.

mika ja wombatti

tällä pöllöllä on ihan yhtä intensiivinen katse kuin Hjallis Harkimolla !

vähän jänskättää 

pikku pingviinit

jään pieneksi emujen ja punakenguruiden rinnalla !

 Bondi Beach

 Kovasti hehkutettu Bondi ei ollut kyllä niin ihmeellinen mitä luulin, alueena Bondi Junction on tosi kivaa ja kaunista seutua mutta itse ranta on sellainen 'kinkkujen' paistattelupiste. Saapuessamme rannalle siellä oli käynnissä haihälytys ja ketään ei saanut mennä veteen. Jälkeenpäin luettiin että kaksi bullsharkia oli tullut tsekkaamaan päivän tarjontaa ja olivat vain muutaman sadan metrin päästä surffaajista. Tyydyttiin kahlailemaan rantavedessä ja tämän jälkeen lähdettiin terdelle pelailemaan yatzia. Tykkäsin Sydneystä kaupunkina, mutta kyllä Melbourne taitaa silti mennä edelle. Sydney on enemmän 'suurkaupunkimainen', ihmismassat ja kiireinen ilmapiiri teki kaupungista hieman rauhattoman. Luonto taas on aivan toista maata kuin täällä. Vehreys ja ilman kosteus yllätti samalla sekunnilla kun astuttiin koneesta ulos. Kokonaisuudessaan hyvä paketti, mutta kyllä se kotikaupunki vie nippa nappa voiton juurikin rennomman ilmapiirin takia.

Tiistaina meillä oli lento Queenslandissa sijaitsevalle saariryhmälle nimeltään Whitsundays. Majoituttiin Airlie Beachilla ja jouduttiin ensimmäisenä päivänä vähän pettymään kun kaikki suunnitelmamme jouduttiin perumaan huonon sään takia. Tutustuttiin kylään ja käytiin illalla hyvin syömässä. Keskiviikkona ilma oli selkeämpi ja lähdimme viereiseen poukamaan SUPpailemaan. Oli ihan sairaan hauskaa ! Ja rankkaa treeniä ! Jäätiin vielä rannalle uimaan ja sieltä sitten illanviettoon läheiseen ravintolaan.

Airlie Beach

valmiina SUPpailemaan !

 Torstaina meille oli varattu risteily, joka lähti kiertämään pieniä saaria ja pääkohteena meillä oli Whitehaven beach, joka on juuri valittu Aussien parhaaksi rannaksi, eikä ihme ! Silkkinen hiekka, turkoosi vesi sekä luonnon rauha, muuta ei paljon tarvita. Käytiin bush walkilla ja törmättiin siellä reilu metrin mittaiseen varaaniin (kerroin perheelleni innoissani että metrin mittaiseen karavaanariin, kiitos iskä korjauksesta) ! Leppoisa hemmo iltapäiväkävelyllä, kierrettiin kuitenkin hieman kauempaa ettei tule hampaanjäljet nilkkaan. Risteilyreissulla pysähdyttiin myös snorklaamaan, joka taisi olla kaikkien mielestä reissun kohokohta. Whitsundaysin edustalla kulkee Great Barrier Reef, joten vedenalaisista maisemista ei ollut pulaa. Upeita värejä, koralleja, kaloja ja simpukoita ! 

reissun tunnelmia !

Oz 14-15

wad is up ?

reippaat snorklailijat

 Perjantaina meillä lähtikin jo lento takaisin kohti Melbournea. Loppu päivä ja lauantai meni rauhallisissa tunnelmissa. Lauantai illalla lähdettiin Benin ja Mikan kanssa MCG-areenalle katsomaan krikettipeliä. Istahdin penkkiin ennakkoluuloisena ja varmana siitä että tästä tulee pitkä ilta, sen perusteella mitä oon krikettiä telkkarista nähnyt. Kriketti kun ei ole mikään nopea tempoisin peli, oon monesti kyllästynyt jo muutaman minuutin jälkeen. Nyt kun pääsi livenä katsomaan, oli tunnelma ihan toinen ! Tottakai joka välissä paukkuvat ilotukset, tulishowt ja taukoviihteet toivat oman lisänsä, mutta lähtisin milloin vaan uudestaan ! Ben on krikettifani, hän kertoi meille sääntöjä ja selosti peliä koko ajan ja kertoi miksi mitäkin tapahtuu. Pelistä tuli paljon mielenkiintoisempi kun ymmärsi sen kulkua, eikä kaikki huomio mennytkään enää ranujen mutusteluun. 

Tehtiin vielä yksi reissu porukalla mutta siitä lisää ensi postauksessa ! 

Cheers, Josie