Grampians

Viime viikonloppu oli hienoin kokemus tähän mennessä täällä land down underissa ! Lähdettiin Kayleighn ja saksalaisen Janan kanssa vaellusreissulle 350km ajomatkan päähän Grampianseille. Kyseessä on siis valtava kansallispuisto, josta löytyy jos jonkin näköistä tekemistä. Tarkoituksena oli käydä tsekkaamassa 6 kohdetta, ja siinä onnistuttiin ! Lähdettiin lauantaina 7 aikoihin ajelemaan kohti luonnonpuistoa, ja parin mutkan ja eksymisen kautta päästiin perille hostellille. Gps sanoi että matkaan meneee 3,5 tuntia, meiltä meni reilu 5. Vaihdettiin vaatteet, pakattiin reput ja lähdettiin suunnistamaan ensimmäiseen paikkaan, Mount Williamille, joka on Grampiansien vuoristoketjun korkein kohta. Puolessa matkassa hävisi puhelimesta yhteys ja siitä eteenpäin mentiin aika lailla arpapelillä. Löydettiin kumminkin autoparkille, ja lähdettiin siitä kävelemään 2km matka ylös vuoren huipulle. Tuli kyllä taas tähän ghettobootyyn vähän lisää täytettä kun pungerrettiin jyrkkää mäkeä ylöspäin. Kyllä huomasi että bbq-ruoka on tehnyt tehtävänsä, kun ei askel ollut loppumetreillä enää niin keveähkö kuin voisi luulla. Ylhäältä oli aivan huikeat maisemat, meille kävi hyvä tuuri kun taivas oli kirkas (ja ilma kuuma) ja nähtiin pitkälle maastoon. Vaikka jalat huusi hoosiannaa, oli huipulla kyllä huikea fiilis !

 ja matka alkaa ! 

 puolessa välissä vielä hymyilytti

Mount William valloitettu ! 

Seuraavaksi lähdimme reitille nimeltään Pinnacle. Ehdottomasti käymisen arvoinen, jos joskus Grampionseille halajaa. Koko matka näköalapaikalle oli tosi kivikkoinen, ja jouduttiin vähän harrastamaan parkouria että päästiin kalliolta toiselle. Välissä saattoi olla metrin kolonen ja jouduttiin tosissaan venuttamaan jalkaa ja loikkimaan ettei pudota monen kymmenen metrin syvysiin rotkoihin. Iskälle en viittiny sanoa etukäteen mihin ollaan lähössä tai missä aion istuskella saadakseni hienon kuvan, kun olin aika varma että tulee käsky kotio. Vähän sen suuntaista palautetta sain että kyseisiin paikkoihin ei ole enää asiaa.

 Pinnacle

Ensimmäisen päivän kolmas kohde oli Venus Baths. 'Beautiful rockpools'- nimellä mainostettu paikka oli kyllä pettymys. Ajateltiin että heitetään biksut päälle ja liotetaan päivän urakasta turvonneita perunavarpaita viileässä lähdevedessä ja pulahdetaan uimaan upeaan eksoottiseen luonnonaltaaseen, mutta sen sijaan löydettiinkin likainen lampi, ja pari kengurua. Käännyttiin aika äkkiä takasin ja lähdettiin jätskikioskin kautta hostellille nukkumaan. 

 Venus Baths

Seuraavana aamuna lähdettiin reippaana hostellilta 7 aikoihin kohti Hollow Mountania, joka on siis nimensä mukaisesti ontto vuori. Ajettiin tunnin verran paikan päälle kivikkoista tietä ja perille päästyämme löysimme tämän :

Grampianseilla oli viime tammikuussa paha maastopalo, joka poltti lähes puolet koko alueesta. Kaikki sillat, kaiteet, opasteet yms. olivat palaneet ja alueella oli korjaustyöt kesken. Niin seikkailunhalusia ei kumminkaan oltu että oltaisiin lähdetty ilman mitään apuja suunnistamaan kohti vuorta, vielä kun kuultiin juuri ennen reissua että monia turisteja häviää luonnonpuistoon vuosittain, joten käännyttiin vaan pettyneinä takaisin ja lähdettiin kohti uutta paikkaa. Oltiin kuultu paljon kehuja MacKenzie Fallseista, ja Victorian suurimmat vesiputoukset olivatkin ensimmäisenä must see- listalla. Putoukset lähtevät vuorilta pieninä hitaina virtoina, josta ne yhdistyvät valtavaksi vesiputoukseksi. Putouksilla oli monta 'tasoa' ja käveltiin koko matka alas putousten juurelle. Oltiin putouksilla pitkään, syötiin eväitä ja hengailtiin auringossa, tämä oli kyllä ehdottomasti mun lempparipaikka koko Grampionseilla ! Oisin voinut viettää siellä vaikka koko loppupäivän, mutta haluttiin nähdä vielä pari paikkaa ja päästä lähtemään ajoissa kotiin :)

Toiseksi viimeisenä käytiin Reid -lookoutilla, josta näki aika pitkälti pelkästään kumipuita ja vuoria. Netin perusteella odotin paljon parempaa, mutta kyllä sitä katseli. Ei sillä että maisemat olisivat oleet huonot, mutta muihin verrattuna kyllä vähän mitäänsanomaton.

matkalla lookoutille

 Reid

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä oli Boroka-lookout, josta näki alas laaksoon ja pitkälle vuorille. Boroka kiilasi kyllä listallani Pinnaclen ja Mount Williamin eteen upeilla maisemillaan. Pisteitä nosti myös se, että autoparkilta näköalapaikalle oli 50 metriä :D Kahden päivän aikana käveltiin yhteensä n. 17 km, joten kyllä oli hymy korvissa kun viimeisellä paikalla sai vaan istuskella ja ihastella.

Paluumatka sujui ongelmitta ilman sen suurempia eksymisiä ja päästiin vielä päivänvalossa kotiin. Maanantaina oli pylly ja reidet hellänä, mutta menisin milloin vaan uudestaan jos tilaisuus tarjoutuisi! Oli ihanaa päästä hetkeksi luonnon keskelle kaupungin vilinästä, en ole huomannutkaan että oon niin kiinni Whatsapin ja SoMen koukeroissa ennen kuin nettiyhteys katkaistiin melkein kokonaan kahdeksi päiväksi :D Mutta, niinkuin sanoin, paras kokemus tähän mennessä täällä! Sopivasti päästiin irrottautumaan arjesta ennen kaikkea jouluhömppää ! 4 päivän päästä saankin Mikan, siskoni Even ja Even poikaystävän Taavin tänne vierailulle kolmeksi viikoksi, jahuu !! <3 Nyt joulun viettoon, hyvää joulua kaikille ! <3

Cheers, Josie

Kuulumisia osa 2

Koska bloggaaminen on taas jäänyt taka-alalle jostain syystä, pitää alottaa kuulumisten osa 2 melkein joulukuun alusta saakka. Itsenäisyyspäiväviikolla treffattiin uudestaan suomalaisten tyttöjen kanssa ja lähdettiin juhlistamaan Suomea etukäteen perjantaina. Juotiin tyttöjen asuntolalla tyylikkäästi kylmää glögiä muovimukeista ja jatkettiin siitä kaupungille. Juna-asemalla ängettiin kaikki 5 pieneen valokuvauskoppiin ikuistamaan ilta. Saatiin muutama katse kun hihiteltiin verhon takana ja yritettiin saada kaikkien naamat mahtumaan pieneen ruutuun. Mentiin istuskelemaan kattoterassille, ja intouduttiin puhumaan suht painavista Suomea koskevista asioista :D Muut tytöt olivat aikasemmin pohtineet 'heitä inspiroivia ihmisiä'  Suomessa, taululta löytyy mm. Vesa Keskinen ja Rita Tainola :D Itse en ehkä näiltä kahdelta sankarilta saa erityisen paljon inspriraatiota elämääni, mutta kukin tyylillään x)

                                                                 

Lauantai-aamupäivällä juhlittiin 3-vuotiasta Jamesia. Perheen entinen au pair Stacey tuli Sydneystä visiitille, ja leipoi synttärisankarille kaivuri-kakun. James päätti pistää kakun uuteen uskoon ja tunki kissan lelun pohjakerrokseen. Monen tunnin työn tulos oli siis se että nypittiin höyheniä taikinasta ja paikkailtiin vahinkoja parhaamme mukaan. Oh well, juhlakalu oli tyytyväinen, se kai on tärkeintä !

 perinteinen juhlaherkku; paahtoleipää, voita ja nomparelleja. 

ei oikein sopinut suomalaiseen suuhun..

 James 3v. 

Illalla lähdettiin Staceyn kanssa Katy Perryn konserttiin. Anne joutui jäämään kotiin sairastelun takia,ja pistin suomi-tytöille viestiä jos joku haluaa ostaa ylimääräisen lipun. Onneksi Veeralla ei ollut illaksi suunnitelmia ja hän lähti mukaan :) En ole mikään Katy Perry fani, mutta huhhuh mikä keikka! Ihan mahtava meininki, ja upea show ! Kaikkiin asuihin, lavasteisiin, valoihin sun muihin on kyllä palanut dollari jos toinenkin.

Seuraavalla viikolla, 12.12 oli Jamesin oikea synttäripäivä, ja lähdettiin viettämään sitä trampoliinihalliin. Lapset olivat ihan innoissaan kun pääsivät pomppimaan isoilta trampoliineilta vaahtomuovimereen, ja vähän kyllä villiinnyin itsekkin :D 

Millie <3

Samaisella viikolla sain kokea ensimmäistä kertaa miltä maanjäristys tuntuu. Heräsin keskellä yötä räjähdysmäiseen ääneen ja siihen kun koko talo tärisi ja helisi. Ehdin jo kehitellä evakuoitumissuunnitelman päässäni ja olin valmiina syöksymään ovesta ulos, mutta sitten se loppui. Järistys oli voimakkuudeltaan 3,2 richteriä eli ei mitään verrattuna esim. Japanin järistyksiin. Kyllä meinasi silti mennä suomi-tytöllä pasmat sekaisin tälläisestä herätyksestä. Oli kuitenkin siistiä saada edes jotain osviittaa siitä miltä maanjäristys tuntuu ! Kävin myös treffaamassa ihanaa ystävääni Sinkkua keskustassa, joka tuli pari viikkoa sitten Ausseihin :) Oli ihana nähdä pitkästä aikaa ! <3

 

tällänen oli eksyny Melbourneen !

Synttäripäivän jälkeisenä sunnuntaina lähdetttiin Kayleighn, brittiläisen Laurenin ja saksalaisen Janan kanssa Brighton beachille, joka on tunnettu pienistä värikkäistä venemajoistaan. Poltin itseni oikein kunnolla ja sen jälkeen on saanut kyllä varoa liikkeitä. Täällä suojakerroin 30 on minimi ja koko ajan saa olla lisäämässä rasvaa. Nahka pohkeista ja takareisistä kuoriutui kokonaan, jatkossa pitää olla kyllä tarkempana Aussi-auringon alla :) Ihana, kotoisa, pieni ranta ! 

Tälläisiä juttuja tuli touhuiltua joulukuussa, huh ! Tavotteena oli päästä reaaliaikaan blogin kanssa ennen joulua, vähän nippanappa aikataululla suoriuduin ! Täällä joulua vietetään vasta 25. pv, joten sallituissa rajoissa kuitenkin mennään ;) 

Cheers, Josie

Kuulumisia osa 1

Taas on tapahtunut kauheasti kaikkea kivaa viimesten viikkojen aikana ! Nyt kun 'tartun niskasta kiinni ja paneudun bloggaamiseen'- lupailuni toteutui niinkin hyvin että en ole kolmeen viikkoon sivusilmälläkään vilkaissut blogin suuntaan, pitää varmaan alottaa ihan alusta ja yrittää muistella mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä. Joten, kolme (?) viikkoa sitten lauantaina lähdettiin Alisonin ja Kayleighn kanssa taas kerran kohti St. Kildaa, jossa tavattiin pari saksalaista ja yksi ruotsalainen tyttö. Vietettiin kiva päivä rannalla, kävin uimassa (hui miten kylmää !) ja syötiin maailman parasta frozen yoghourtia. Illalla mentiin kaverin synttärijuhliin, jossa oli teemana valkoinen pukeutuminen (seriously, kuka haluaa teemaväriksi valkosen ?), hätäshoppailtiin itsellemme mekot ja suunnattiin korkkarit kopisten juhlapaikkaa päin. Kerrankin oltiin pukeuduttu asianmukaisesti iltaa viettämään, täällähän ei ole mitään mahdollisuuksia päästä baarin sisälle jos on pukeutunut farkkuihin ja jalasta löytyy tennarit. Tanssittiin jalat rakkuloille, haettiin hirveimmät ranut ikinä grilliltä ja kömmittiin aamun pikkutunneilla hostellin tiikeri-kuvioisen viltin alle nukkumaan. Sain kuulla kuittailua Irlantilaisilta siitä että oon suomalainen, eikä kuuluta edes Skandinaviaan. Siirsin siis samantien kaikki irkut vihalistalle kiinalaisten seuraksi. Seuraavana päivänä lähettiin rantaan kävelemään ja löydettiin pienet markkinat, jossa oli paikallisten tekemiä koruja, käsitöitä, maalauksia yms.

 tärkeimmät täällä ! <3

 didgeridoot

tällänen komeus spotattiin biitsiltä !

Kerroinkin viime postauksessa että mulla oli mini-loma, kun muu perhe lähti Tasmaniaan. Ensimmäisenä lomapäivänä, torstaina, lähdettiin Alisonin kanssa Ikeaan. Alison on ollut Suomessa au pairina ennen tänne tuloa, ja oltiin molemmat aika fiiliksissä menossa hamstraamaan pipareita, glögiä ja joulukynttilöitä. Lähettiin tyytyväisenä ulos mahat pulleena lihapullista, kaikkien herkkujen kanssa, monta kymppiä köyhempänä. Iski ihan mahoton suklaahimo, joten maksoin tyytyväisenä Maraboun yhdestä levystä 9$. Ja vielä ihmettelen että mistä niitä kiloja tulee ja minne se raha aina häviää :D

Perjantaina treffasin suomalaisia tyttöjä keskustassa, tavattiin ekaa kertaa mutta tuntu heti tosi luontevalta olla tyttöjen kanssa, ihan kun oltais pidempään tunnettu :) Illemmalla lähdin vielä katselemaan joululahjoja, oon kyllä ihan hukassa mitä ostaa kellekkään ! Vieläkin suurin osa joululahjoista on ostamatta, tästä saan vielä kunnon paniikin aikaseksi, plaah.

Lauantaina päätettiin vähän sivistää itseämme ja tehtiin keskustassa omatoiminen turistikierros. Monen eksymisen ja mutkan kautta päädyttiin yllättäen taas rannalle. Tällä kertaa tehtiin kuitenkin uusi aluevaltaus kun päätettiin suunnistaa St. Kildan sijaan Port Melbourne beachille. Yllätyttiin positiivisesti, ranta oli rauhallinen ja koko satama-alue tosi kaunis.

Illalla mentiin vielä käymään Noodle Market -tapahtumassa Yarra-joen varrella. Kymmenet ravintolat olivat pystyttäneet kojunsa ja tarjolla oli mitä ihanampia ruokia. Tapahtuman ajatuksena oli se että tavalliset tallaajatkin pääsivät maistamaan fine dining-ruokia kohtuulliseen hintaan. Melbourne on tunnettu hyvästä ruuasta ja en yhtään ihmettele miksi ! Food Marketteja on ympäri kaupunkia melkein joka viikonloppu, pakko kyllä päästä uudestaan ! :)

Cookie monsterhan se siinä soittelemassa säkkipillejä

Noodle Market

Cheers, Josie